Tämä ei tietenkään liikuttanut meitä pätkääkään, koska olimme ravintolalaiva Margonan yläkannella särpimässä vahvistavia liemiä. Ja Margonakin oli tukevasti Hietalahden altaan laiturissa kiinni. Itseasiassa tuulikaan ei ollut paha. Taisi itseasiassa olla melkoisen tyyntä. Siellä me istuimme lämpimässä ja kuuntelimme kuuluisan kapteeni Oranteen hurjia muisteloita. Me maakravut yritimme rehvakkaasti tuoda omia vähäpätöisiä piipityksiämme esille, mutta niitä eivät tainneet kuunnella edes kajuutan laipiot...
Kapteeni Oranteen johdolla marssimme kannen alle syömään, juomaan ja pelaamaan jännittävää uhkapeliä nimeltä Kimble. Maittavan aterian ollessa jo ohi ja ollessamme vahvistavien rommiryyppyjen äärellä, laivan lääkäri, kuuluisa tohtori S. halusi tutkia osan meistä. Mystisen tuntuinen tohtori S. oli sitä mieltä, että joillakin meistä oli keripukki tai muu paha mereen liittyvä tauti. Niinpä hän päättäväisesti otti tutkittavakseen tarkoin valitun potilaskannan, mm. purseri Harion ja laivan messitytön... Minun mielestäni siinä vaiheessa kaikki olivat kyllä varsin hyvässä kunnossa, mutta ehkä se ei ole olennaista.
Poistuimme aluksesta hyvissä ajoin(?) mukavan myötälaitaisen painaessa joidenkin askelta sivulle päin, kohti Arposten merimieskotia. Arposilla jotkut tutustuivat etelän maissa kasvatettujen rypäletuotteiden maailmaan eräiden suorittaessa taitomerkkejä perämoottorin koekäytössä makeanveden altaassa (lue: kapteeni Oranne halusi förstinsä kanssa koekäyttää Arposen veneen moottorin akvaariossa). Arposilta siirryimme läheiseen merimieskapakkaan, josta puolenyön jälkeen poistuimme kai hiukkasen horjuen...
puolimatruusi Upa
